Hyvinkään Eläinlääkäriasema Sanum

Eläinlääkäripalvelut

Eläinlääkäripalvelut

Käytössämme on monipuolinen ja nykyaikainen laitteisto, jonka avulla tarjoamme lemmikillenne laaja-alaisen ja asiantuntevan hoidon. Kissojen ja koirien lisäksi hoidamme myös jyrsijöitä.

Ajanvaraus eläinlääkäriin

Ajanvaraus

Mikäli et löydä nettiajanvarauksesta sopivaa aikaa, soita vastaanotolle 040 351 6788. Kerrothan ajanvarauksessa kaikki lemmikkisi oireet ja hoitotoiveesi. Ajan voi varata myös tietylle eläinlääkärille. Pidätämme oikeuden tarvittaessa muuttaa eläinlääkäriä.

Yksityinen, ketjuihin kuulumaton eläinlääkäri

Hyvinkään eläinlääkäriasema Sanum Oy on perustettu vuonna 1983. Alusta alkaen olemme tarjonneet asiakkaillemme ammattitaitoista ja lemmikkilähtöistä palvelua joustavasti ja luotettavasti. Vastaanotollamme on uskollinen asiakaskunta ja moni hoitosuhde kestää koko lemmikin eliniän.

Kissanpentu - penturokotukset Hyvinkäällä

Vastaanotto on normaalisti auki joulun ja  vuodenvaihteen tienoilla lukuun ottamatta alla olevia päiviä, jolloin vastaanotto on siis suljettu:

24.12 – 26.12.

1.1. 2024

6.1. 2024

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

Hyödyllistä infoa lemmikin omistajalle

Atopiassa on kyse perinnöllisestä taipumuksesta herkistyä elinympäristön allergeeneille. Perimän lisäksi altistavia tekijöitä ilmenee lemmikin elinympäristössä ja -olosuhteissa. Allergeeninä eli yliherkkyysreaktion aiheuttajana voikin olla melkein mikä tahansa aine mm. siitepölyt, homeet, jotkut lääkeaineet, erilaiset ruoka-aineet, hyönteisten myrkyt ja jätökset, hilse yms. Ruoka-aineallergia on lemmikeillä selkeästi harvinaisempi vaiva kuin atopia. On arvioitu, että vain n 10 % kutisevista lemmikeistä kärsii ruoka-aineallergiasta eli kaikkiin kutinoihin ei esimerkiksi vehnätön ruoka suinkaan auta.

Kirjallisuuden mukaan atopian esiintymiselle alttiita rotuja ovat mm. labradorinnoutaja, saksanpaimenkoira, valkoinen länsiylämaanterrieri, bull terrieri ja muut terrierit, dalmatialainen, ranskan buldoggi, englannin setteri, shar pei ja eri mastiffit. Mutta atopiaan/allergiaan voi sairastua minkä rotuinen koira hyvänsä ja myös erirotuiset kissat.

Useimmiten ensimmäinen oire on kutina ilman ”selkeää” syytä. Oireet vaihtelevat yksilöittäin ja saattavat alkuun vaihdella jopa vuodenajan mukaan. Erirotuisilla koirilla atopia voi ilmaantua erilaisin oirein.

Atopian diagnoosi on muiden kutinaa aiheuttavien ihosairauksien poissulkemista. Lisäksi seurataan lemmikin vastetta mahdollisiin hoitoihin.

Taudin määritys

Diabetes mellitus (sokeritauti) on yleisimmin keski-ikäisten ja vanhempien koirien sairaus, tosin sitä saattaa esiintyä nuoremmillakin eläimillä. Sitä esiintyy myös vanhenevilla, useimmiten ylipainoisilla kissoilla. Sairaus johtuu siitä, ettei elimistö pysty säätelemään insuliinin tuotantoa, jolloin verensokeri nousee.
Diabetes voidaan jakaa useampiin tyyppeihin, mutta koirilla ja kissoilla se jaetaan yleensä kahteen tyyppiin, joista toinen on insuliiniriippuvainen (IDDM eli tyyppi 1) ja toinen insuliinista riippumaton (NIDDM eli tyyppi 2).

Riskitekijät

  • ylipaino
  • perintötekijät
  • samanaikainen muu sairaus, pitkäaikainen lääkitys (esim. toistuvat hormonihoidot)
  • ikä
  • rotu
  • sukupuoli

Oireet

  • runsas virtsaaminen /juominen
  • ylenmääräinen syöminen, mistä huolimatta lemmikki laihtuu
  • ”laiskistuminen”
  • nopeasti etenevä harmaakaihi

Hoito

Pieneläinten sokeritaudin hoito perustuu useimmissa tapauksissa insuliinilääkitykseen (pistokset).

Joulukukat: Hyasintti ja joulutähti joulunajan kukkasista saattavat aiheuttaa lemmikeille oireita. Hyasintin syömisestä ja pureskelusta seuraa erilaisia ruuansulatuskanavan vaivoja (pahoinvointi, oksentelu, ripuli). Joulutähdessä myrkyllistä on kasvin sisältämä valkoinen maitiaisneste ja se aiheuttaa yleensä limakalvoärsytystä.

Mikäli lemmikki on päässyt maistelemaan hyasinttia tai joulutähteä sille voi ensiapuna koettaa antaa lääkehiiltä (saa apteekista ilman resptiä). Lääkehiili annostellaan mieluiten hiilijauheena. Mikäli annetaan hiilitabletteja ne on hyvä antaa murskattuina ja sekoitettuna veteen ”velliksi”. Aina on syytä kuitenkin ottaa yhteys myös eläinlääkäriin.

Jouluruuat: Joulu on ihmisille usein odotettu juhla juuri jouluun liittyvien erilaisten ruokanautintojen vuoksi. Lemmikkien kohdalla on syytä muistaa, että niiden suolisto ja yleinen hyvinvointi ei kaipaa ruokavalion vaihdoksia, vaan päinvastoin ruokavalioon normaalisti kuulumaton herkuttelu jouluruuin saattaa aiheuttaa niille suolistohäiriön (oksentelua ja ripulia) ja sen seurauksena jopa vakavan nestehukan. Siksi suositellaankin, että lemmikille annetaan myös jouluna sitä samaa ”tavallista” ruokaa, johon sen suolisto on tottunut ja jätetään herkuttelu meille ihmisille. Toki pienen maku- tai herkkupalan voi antaa, kunhan pääasiallinen ravinto on ”tuttua ja turvallista”.

Mikäli lemmikki kuitenkin pääsee varastamaan jouluherkkuja tai sille niitä epähuomiossa annetaan on syytä muistaa seuraavat seikat: mm. suklaa on suuressa määrin annettuna lemmikille myrkyllistä, samoin ksylitoli (kts. alla). Lisäksi esimerkiksi kinkun rasvoista saattaa seurata jopa vakava henkeä uhkaava haimatulehdus. Eli näissä tapauksissa on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin. Punajuuren syönti saattaa aiheuttaa virtsan värjääntymisen punertavaksi, mutta tämä ei yleensä ole vaarallista.

Suklaa ja ksylitoli: Sekä suklaa että ksylitoli saattavat olla vaarallisia lemmikille. Ksylitoli stimuloi voimakkaan insuliinierityksen ja saattaa täten johtaa jopa henkeä uhkaavaan veren sokerin alenemiseen. Suklaan myrkyllisiä aineosia ovat teobromiini ja kofeiini. Suklaa on sitä myrkyllisempää mitä enemmän se sisältää teobromiinia ja kofeiinia eli periaatteessa mitä tummempaa suklaa on sitä helpommin siitä aiheutuu ongelmia koiralle, esim. tumma kaakaojauhe sisältää runsaasti teobromiinia ja aiheuttaa täten pienelläkin annoksella oireita. On syytä muistaa, että konvehtirasioiden suklaa on usein juuri tummaa suklaata.

Ksylitolin myrkyllinen annos on n. 1 g/eläimen painokilo (1 purukumityyny n. 1.4 g). Oireina havaitaan oksentelua, väsymystä, tärinää, kouristelua, shokki, kooma ja kuolema. Alhaisen sokeritason vuoksi koiralle tulee antaa hunajaa tai sokerivettä ikeniin ja syöttää ruokaa. Ota myös yhteyttä eläinlääkäriin.

Myrkyllisen suklaa-annoksen omalle koirallesi voit tarkistaa oheisesta linkistä: https://evidensia.fi/hoitovinkit/koiran-suklaamyrkytyslaskuri/

Oireet voivat alkaa viiveellä vasta 2-3 vrk:n kuluttua. Oireita ovat verinen oksennus, ripuli, mahakivut, levottomuus, virtsan tiputtelu, lihasnykäykset, kouristelu, hengityslama ja sydänpysähdys. Mikäli suklaa-asnos on ollut myrkyllinen, kannattaa hakeitua eläinlääkäriin mahdollisimman pikaisesti.

Taikina: Joulun leipomisten aikana kannattaa myös muistaa pitää pullataikina koiran ulottumattomissa. Hiiva käyttää taikinan sokeri etanoliksi, jolloin koira saattaa altistua etanolimyrkytykselle. Myrkytysriski riippuu syödyn taikinan määrästä ja lemmikin koosta. Etanolimyrkytyksen oireina ilmenee käytösmuutoksia, hoippumista, pahimmillaan tajuttomuutta ja kuoleman.
Hoitona oksetus, vatsahuuhtelu, lääkehiili ja muut tukihoidot ja tutkimukset tilanteesta riippuen.

Lisäksi taikina saattaa turvota koiran mahassa aiheuttaen mahalaukun kaasuuntumista ja laajentumaa altistaen mahalaukun kiertymälle.

Muita myrkyllisiä syötäviä: On syytä muistaa, että myös mm. rusinoiden, viinirypäleiden, karambolan, aprikoosin, makadamiapähkinöiden, avokadon, kahvin, kaakaon, kolajuomien (coca-cola yms), sipulin ja valkosipulin tiedetään olevan lemmikeille myrkyllisiä.

Joululahjanarut ja kuusenkoristeet: Erityisesti kissat ovat kiinnostuneita lahjapakettien naruista ja erilaisista kuusenkoristeista. Syötynä molemmat saattavat aiheuttaa jopa vakavan suolitukoksen.

Kynttilät ja ilotulitteet: Kynttilät kiinnostavat elävällä liekillään kissoja, jotka polttavatkin liekissä helposti viiksikarvansa, mikä ei ole vaarallista, vaan esteettinen haitta. Harvoin on kyse suuremmista palovammoista. Mikäli näin kuitenkin tapahtuu, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Ilotulitteet aiheuttavat monessa lemmikkiperheessä huolta ja murhetta, lähinnä sen takia, että lemmikit pelkäävät ilotulitteiden aiheuttamaa pauketta ja jytinää. Helpointa on ulkoiluttaa lemmikki sellaisina ajankohtina, jolloin ilotulitteita ei räjäytellä. Lemmikin rauhoittamiseen kotikonsteina voi kokeilla esim. feromoni (Adaptil/Feliway, saa eläinlääkäriklinikoilta, apteekista) kaulapantaa, suihketta tai haihdutinta. On myös saatavissa erilaisia ”luontaistuotteenomaisia” valmisteita, joita voi koettaa lemmikin rauhoittamiseen (Esim. Calmex, WeCalm, Zylkene saa eläinlääkäriklinikoilta, apteekista). Joidenkin tuotteiden kohdalla käyttöä suositellaan alkavaksi hyvissä ajoin ennen stressaavaa tilannetta. Lisäksi eläinlääkäriltä on saatavissa lemmikin tilapäiseen rauhoittamiseen reseptilääkkeitä. Tällaisissa tapauksissa on oltava yhteydessä eläinlääkäriin ja tarvittaessa varattava lemmikille aika vastaanotolle.
Myös käytetyt ilotulitepakkaukset on syytä pitää pois lemmikkien ulottuvilta, sillä ne sisältävät ruutia yms. kemikaaleja, jotka saattavat aiheuttaa nieltynä lemmikille myrkytyksiä.

Patterit ja jouluvalot: Paristot, joita jouluna kaikkine patterikäyttöisine leluineen ja laitteineen on ehkä tavanomaista runsaammin esillä, kannattaa pitää lemmikkien ulottumattomilla. Mikäli koira pureskelee pariston, siitä saattaa aiheutua jopa hengenvaarallisia syöpymiä suuhun ja mahasuolikanavaan. Paristosta riippuen myös raskasmetallimyrkytys on mahdollinen. Kokonaisina nieltynä paristo puolestaan saattaa kulkeutua mahasta suolistoon altistaen suolitukokselle.
Jouluvalojen asetteluun, etenkin sisätiloissa, on lemmikkiperheessä syytä kiinnittää huomiota. Lemmikit, koirien ja kissojen lisäksi myös jyrsijät saattavat pureskella valojen yms. laitteiden johtoja ja altistua sähköiskuille. Voimakas sähköisku voi johtaa jopa lemmikin äkkikuolemaan.

Vastaanottomme ollessa kiinni Hyvinkään alueen peineläinpäivystys on Mäntsälässä Helsingin Yliopiston saaren yksikössä.

Lämpöhalvaus: Lämpöhalvaus saattaa ilmetä hyvinkin äkillisesti. Lämpöhalvaus on mahdollinen, mikäli eläin on alttiina korkealle ilman lämpötilalle tai sillä on erittäin voimakas stressitila (esim. ylirasitus työkoirilla). Lyhytkuonoisilla roduilla ja sydänvikaisilla yksilöillä lämpöhalvauksen riski on tavallista suurempi. Lämpöhalvaus ilmenee yleensä, kun ruumiinlämpötila nousee 41-43ºCeen (koiran normaali ruumiinlämpö 38-39ºC). Lämpöhalvauksen yleisimmät oireet ovat apaattisuus, syömättömyys, väsymys, voimakas läähätys, kuolaaminen, tumma limakalvojen väri, ripuli, nestehukasta johtuva kuivuminen sekä virtsaamattomuus. Lämpöhalvaus saattaa edetä nopeasti hengenvaaralliseksi, jolloin seurauksena saattaa olla äkillinen sokki, kooma ja kuolema.

Lämpöhalvauksen ensihoitona pyritään aina laskemaan ruumiinlämpötila suihkuttaen tai kylvettämällä eläintä viileällä vedellä. Myös viileään veteen kastettuja pyyhkeitä voi kääriä eläimen ympärille. Jäähdyttäminen jääkylmällä vedellä tai jääpaloilla voi aiheuttaa verisuonten äkillisen voimakkaan supistumisen. Tästä saattaa seurata elimistön omien jäähdytysmekanismien toiminnan heikkenemistä ja lämpimän veren pakkautumista keskeisiin elintärkeisiin elimiin (mm. aivot, sydän), mikä voi johtaa ei toivottuun lopputulokseen. Ruumiinlämpöä ja sen laskemista on seurattava tarkoin, sillä alilämpöisyys saattaa seurata liian voimakkaasta ja pitkäaikaisesta jäähdyttämisestä (koiran normaali ruumiinlämpö on 38–39 Cº). Mikäli eläin on tajuton ja/tai ensihoitona tehty ruumiinlämpötilan laskeminen ei auta, on syytä hakeutua pikaisesti eläinlääkäriin.

Lämpöhalvauksen ennuste on aina rajallinen. Lämpöhalvauksesta toipuminen saattaa kestää tunteja jopa vuorokausia, ja lämpöhalvauksesta saattaa seurata vakavia komplikaatioita; eläin saattaa kärsiä mm. munuaisten vajaatoiminnasta lämpöhalvauksen seurauksena. Kerran lämpöhalvauksen saanut eläin on jatkossakin normaalia alttiimpi ruumiinlämmön säätelyn häiriöille.

Lämpöhalvausta voi helposti ennaltaehkäistä yksinkertaisin toimin: lemmikki tulisi ulkoiluttaa viileimpinä vuorokauden aikoina, ulkona oleville lemmikeille on annettava mahdollisuus päästä varjoon suojaan ja raikasta juomavettä on oltava aina saatavilla. Lisäksi on muistettava että jättäminen autoon kesähelteellä lyhyeksikin aikaa saattaa johtaa lemmikin menehtymiseen!
Esimerkiksi, kun ulkoilman lämpötila on 20°C, jo puoliaurinkoon muutamiksi minuuteiksi jätetyssä autossa lämpötila kohoaa jopa 47°C:seen. Ulkolämpötilan ollessa 22°C pysäköidyn auton sisällä lämpötila saattaa nopeastikin olla jopa 85°C.
On hyvä myös huomioida, että usein mm. farmariauton takatila, jossa lemmikin paikka yleensä on, saattaa olla huonommin ilmastoitu kuin auton muu tila ja näin lämpötila siellä saattaa aurinkoisella säällä nousta korkeammaksi kuin muualla autossa ja lämpöhalvauksen riski lemmikillä kasvaa, vaikka omistajilla olisi mukavan viileä olla.

Käärmeen (kyyn) purema: Kyyn puremaan tulee aina suhtautua vakavasti. Kyyn myrkyllä on tiettävästi suora munuaistoksinen ja sydänlihastoksinen vaikutus. Se aiheuttaa nesteiden ja valkuaisaineiden kertymistä elimistöön, anemiaa, hyytymishäiriöitä ja verenpaineen laskua. Lisäksi saattaa ilmetä hengitystieoireita mm. nesteen kertymistä keuhkoihin, keuhkoputkien supistumista ja jopa keuhkoveritulppa, joka saattaa johtaa äkkikuolemaan. Mikäli eläin selviää käärmeenpuremasta, saattaa myöhäisempinä oireina ilmetä lihasjäykkyyttä sekä liike- ja tuntohäiriöitä – jopa useiden viikkojen ajan. Lisäksi myös munuaisten vajaatoiminta saatetaan havaita vasta päivien-viikkojen kuluttua.
Kyytablettien antaminen ei enää ole suosituksissa ensisijaisena ensiapuhoitona, sillä niiden todellisesta tehosta käärmeenpuremassa ei ole näyttöä.

Käärmeenpureman ensiapuna eläin on pidettävä levossa, sillä liikkuminen edistää myrkyn leviämistä elimistöön – jos mahdollista omistajan on kannettava eläin pois maastosta, mikäli sitä on esim. metsälenkillä päässyt kyy puremaan. On myös syytä muistaa, ettei puremakohtaa kannata käsitellä, sillä sekin edistää myrkyn leviämistä elimistöön. Koska kyyn pureman hoidoksi suositellaan nykyään ensisijaisesti suonensisäistä nesteytystä ja kipulääkettä sekä tapauskohtaisesti jopa käärmeenpureman vastamyrkkyä, on käärmeenpuremassa aina syytä pikaisesti ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Puutiaisen purema: Puutiaiset (”punkit”) ovat nykyään erittäin yleinen kesävaiva. Puutiaisen huomaa useimmiten vasta, kun se on jo imenyt itsensä verta täyteen, jolloin ihossa havaitaan harmahtava ”näppy/patti”. Puutiainen kannattaa irrottaa mahdollisimman pian sen havaitsemisen jälkeen punkinpoimijalla tai tavallisilla atuloilla (pinsetit), joilla puutiainen kierretään pois ihosta. Puutiaista ei saa tukehduttaa rasvalla tai voilla.
Koska puutiaisten määrä on viime vuosina selvästi lisääntynyt ja niiden elinala laajentunut yhä pohjoisemmaksi, on puutiaisvälitteisen taudin samaisen riski myös entisestään kasvanut. Onneksi lemmikeillä havaittavat puutiaisvälitteiset sairaudet ovat edelleen melko harvinaisia, vaikkakin niitä havaitaan vuosittain eri puolilla Suomea. Ensioireina tartunnasta eläimellä ilmetä paikallinen rengasmainen punoittava ihottuma (kuten ihmiselläkin saattaa), jota useimmilta karvan vuoksi hankala havaita. Myöhäisemmät oireet molempien em. bakteerien aiheuttamissa tartunnoissa oireet ovat erittäin epäspesifisiä: lemmikillä saatetaan havaita apaattisuutta, ruokahaluttomuutta, vaihtelevaa kuumeilua, liikkumisvaikeuksia, nivelkipuja, imusolmukkeiden suurenemista yms. Diagnoosi tehdään yleensä kliinisten oireiden ja spesifisten verinäytetutkimusten perusteella. Hoitona on pääasiassa antibioottikuuri. Ikävä kyllä osa koirista, kuten ihmisistäkin, saattaa jopa hoidosta huolimatta jäädä bakteerin pysyväksi kantajaksi.

Puutiaisia voidaan ennaltaehkäistä sekä koirilla että kissoilla mm. ulkoisesti iholle annosteltavilla valeluliuoksilla ja suihkeilla, suun kautta annettavilla punkkitableteilla sekä punkkipannoilla. On huomioitava, ettei millekään valmisteelle voida taata 100% tehoa, joten puutiaisalueella iltaisin tehtävä koiran ja omistajienkin puutiaistarkastus on aina tärkeä toimenpide.

Ampiaisen pisto: Jotkut lemmikit saattavat reagoida voimakkaasti ampiaisten pistoihin. Vaikka kyytabletteja ei käärmeenpureman ensihoidoksi suositellakaan, niitä kannattaa käyttää hyönteisten pistoihin. Mikäli esimerkiksi ampiaisen pistoalue alkaa turvota tai ampiainen on päässyt pistämään lemmikkiä suuhun/kaulaan/kuonoon, sille kannattaa antaa ensiapuna kyytabletteja oireiden lievittämiseksi. Mikäli turvotus on voimakasta tai lemmikillä on muita oireita (kipu, oksentelu, hengenahdistus ym.) on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Iho- ja korvavaivat: Kesällä ilmenevistä ihotulehduksista yleisin lienee ns. hot-spot eli akuutti pinnallinen märkivä ja kostea ihottuma. Se vaivaa erityisesti paksuturkkisia paljon uivia koiria, joilla karvapeite ei pääse kunnolla kuivumaan uintireissujen välillä. Sitä ilmenee toki myös muilla koiraroduilla.
Yleisempinä oireina havaitaan märkivää, kosteaa ja pahalle haisevaa ihottumaa sekä kutinaa ja aristusta tulehdusalueella. Ihottuma-alue on yleensä alkuun melko rajattu, mutta saattaa jopa muutamassa tunnissa levitä laajaksikin raapimisen ja hankaamisen seurauksena. Ensiapuna ihottuma-alue kannattaa puhdistaa ja kuivata huolellisesti. Mikäli mahdollista, olisi hyvä leikata karvoja ihottuma-alueelta, sillä se edistää alueen kuivumista ja puhtaanapito helpottuu. Lisäksi ihottumaan voi laittaa paikallishoitoa esim. antibakteerista ja tai kutinaa lievittävää salvaa, suihketta tms. ja estetään, ettei lemmikki pääse nuolemaan ja/tai raapimaan ihottuma-aluetta. Mikäli ihottuma ei kotihoidolla ala asettua tai leviää, on syytä hakeutua eläinlääkäriin.

Myös erilaiset haavat kuuluvat kesävaivoihin. Pienet ja pinnalliset haavat voidaan useimmiten hoitaa kotikonstein; haavat puhdistetaan päivittäin ja estetään, ettei eläin pääse itse nuolemaan haavojaan, sillä nuoleminen yleensä pahentaa tilannetta. Syvät, vertavuotavat ja myös pistohaavat ja puremahaavat kannattaa aina käydä näyttämässä eläinlääkärille.

Kesäisin lemmikkejä vaivaa usein myös korvatulehdus. Kuten hot-spot ihottumaa korvatulehduksiakin ilmenee erityisesti uivilla koirilla, joilla saattaa mennä uidessa vettä korviin, jolloin kosteus altistaa korvatulehduksille. Korvat on hyvä kuivata esimerkiksi pumpulia avuksi käyttäen uimisen jälkeen. Mikäli korvat kuitenkin punoittavat, aristavat, erittävät ja kutiavat, on syytä hakeutua eläinlääkäriin lääkityksen samaiseksi.

Vesihäntä: Vesihännäksi kutsutaan viileässä/kylmässä vedessä uimisen ja/tai jatkuvan hännän heiluttamisen ja/tai kylmyyden aiheuttamaa hännän kiputilaa. Vesihäntä on usein niin kipeä, että häntä vaikuttaa halvaantuneelta tai murtuneelta. Häntä roikkuu velttona eikä koira halua/pysty liikuttamaan häntäänsä juuri lainkaan, vain hännän pää saattaa liikkua hieman.
Ensiapuna vesihäntää sairastava koira on pidettävä pois vedestä, mikäli uiminen on vesihännän syynä. Lisäksi häntää voi lämmittää esimerkiksi lämpimällä pyyheliinalla tai föönata varovaisesti lämpimällä kuivaajalla (ei kuumalla). Mikäli kotona on koiralle sopivaa tulehduskipulääkettä, sitä kannattaa antaa ensiapuna.
Yleensä oireilu helpottaa itsestään parissa päivässä, ellei näin käy kotihoidosta huolimatta, on syytä ottaa yhteys eläinlääkäriin.

Lemmikkieläinpassi vaaditaan koirilta, kissoilta, hillereiltä ja freteiltä kaikissa EU-maiden välisissä kuljetuksissa (sekä kaupalliset kuljetukset että omistajan mukana matkustavat lemmikit). Passin tarkoituksena on osoittaa, että eläin on tunnistettavissa ja että eläin täyttää jäsenmaiden välisissä kuljetuksissa vaadittavat eläinten terveyttä koskevat ehdot.
Lemmikkieläinpassin voi ostaa eläinlääkäriltä. Ennen passin myöntämistä eläinlääkäri tarkistaa, että eläin on tunnistusmerkitty ja rokotettu raivotautia vastaan.
Kaikki merkinnät lemmikkieläinpassiin tekee eläinlääkäri.
Ulkomailla lemmikki saattaa myös altistua sairauksille, joita Suomessa ei ole. Riskit eri maissa olevista taudeista on hyvä tiedostaa jo ennen matkalle lähtöä ja suunnitella lemmikille sopiva, oikeanlainen rokotusohjelma- ja esim. loislääkitys suojaamaan lemmikkä taudeilta.

Lisäinformaatiota matkustamiseen saa allolevilta sivustoilta.

https://europa.eu/youreurope/citizens/travel/carry/animal-plant/index_fi.htm

https://www.ruokavirasto.fi/teemat/tuonti-ja-vienti/eu-maat-norja-ja-sveitsi/elaimet/koirat-kissat-ja-fretit/usein-kysyttya-ekinokokkilaakityksesta/

https://um.fi/lemmikkielain-matkustaa

Kissan alempien virtsateiden oireilu on kohtuullisen yleinen vaiva.

Tavallisimmat oireet ovat alempien virtsatieden ärsytyksestä tai tulehduksesta johtuvia:

  • kissa käy usein laatikolla
  • se saattaa tehdä vain pieniä pissoja
  • se on mahdollisesti kivulloinen
  • virtsa saattaa olla punertavaa, veristä
  • kissa saattaa nuolla peräpäätään normaalia useammin
  • se saattaa virtsata vääriin paikkoihin esim. sänkyyn, lattialle jne.
  • virtsa saattaa haista epänormaalille tai normaalia voimakkaammalle
  • pahimmillaan oireena saattaa olla täydellinen virtsaumpi, jolloin kissa ei saa lainkaan virtsattua. Virtsaumpi saattaa johtaa nopeastikin virtsamyrkytykseen ja jopa kuolemaan.

Virtsaamisongelmien taustalla on iso joukko erilaisia syitä (mm virtsatietulehdus, virtsakiteet, rakenteelliset viat, virtsateiden tukos, kasvain jne.). Aina, ikävä kyllä, syytä ei edes saada selville, jolloin puhutaan ns. idiopaattisesta kystiitistä eli kissalla on toistuvaa virtsarakon kipua ja alempien virtsateiden oireita, muttei selkeää syytä oireiluun (ei tulehdusta, virtsakiteitä tms.) Tutkimusten mukaan idiopaattinen kystiitti on syynä jopa 70%iin kissoilla havaituista alempien virtsateiden oireiluista.

Kissan alempien virtsateiden oireilun riksitekijöitä on useita. On todettu, että alempien virtsateiden oireilua esiintyy eniten leikatuilla, ylipainoisilla sisäkissoilla, jotka liikkuvat ja juovat vähän sekä syövät pääasiallisena ravintonaan kuivamuonaa, jota on vapaasti tarjolla. Riskitekijöiden vaikutus sairastuvuuteen ei sen sijaan ole tiedossa eli, miksi joku kissa sairastuu ja miksi toinen samankaltaisissa oloissa oleva kissa ei sairastu.

Jos kissan kliinisessä tutkimuksessa ei todeta epänormaalia, on diagnoosina aiemmin mainittu idiopaattinen kystyiitti, jonka taustalla on todennäköisimmin jonkinasteinen stressioireilu ja virtsarakon kiputila. Yleisin stressin ilmenemismuoto kissalla on nimenomaan pissaoireilu ja erityisesti virtsaaminen muualle kuin laatikkoon.

Vaikka ongelman aiheuttajaa ei pystyttäisikään löytämään, kannattaa panostaa kivun ja mahdollisen stressioireilun lieventämiseen (lisätään kissan tyytyväisyyttä, aktiivsuutta ja pyritään kiihdyttämään juomista).

Lisäohjeita stressin ja kivun lievittämisestä saa eläinlääkäriltä.

Korvatulehdus on äkillinen (akuutti) tai pitkittynyt (krooninen) ja tulehdus voi kattaa kaikki korvakäytävän osat eli ulkokorvan, keskikorvan ja sisäkorvan tai vain jonkin näistä. Yleisin on ulkokorvan tulehdus. Korvatulehduksen tyypilliset oireet ovat pään ravistelu, korvan raapiminen, korvan punoitus ja/tai haju korvakäytävästä. Keski- /sisäkorvan tulehduksesta kärsivä lemmikki saattaa kävellä pää vinossa ja sillä saattaa jopa olla tasapainohäiriöitä. Korvatulehduksia esiintyy kaikilla lemmikkieläimillä, vaikkakin koirilla se on yleisempi vaiva kuin kissoilla ja jyrsijöillä.

Korvatulehduksen esiintymiseen on useita eri syitä. Korvatulehdukselle altistavat mm. korvakäytävän rakenne ja korvan malli (mm. luppakorva tai kapea ja pitkä korvakäytävä), kosteus (esim. uivat koirat), likaisuus ja joskus myös karvaisuus (tietyt rodut mm. villakoirat yms.). Lisäksi korvatulehduksen syynä saattaa olla mm. allergia, atopia, ulkoloiset (mm. korvapunkit), märkivät ihotulehdukset korvan alueella, vierasesineet (mm. roskat korvakäytävässä) sekä erilaiset korvakäytävän kasvaimet. Korvatulehdusta pahentavat ja ylläpitävät mm. korvakäytävän ihon paksuuntuminen kroonisen korvatulehduksen seurauksena sekä korvakäytävän hiiva- ja / tai bakteerikasvu.

Loistartunta on aikuisella teollista kuivaravintoa syövällä lemmikillä harvinaista. Sen sijaan raakaruokaa syövä sisällä asustavakin lemmikki voi saada ”huonolla tuurilla” loistartunnan.
Koiran yleisimmät sisäloiset ovat: suolinkainen, hakamato, piiskamato ja heisimato.
Kissoilla tavataan yleisimmin suolinkaisia ja heisimatoja.
Lisäksi nykyään tavataan suhteellisen usein lemmikeillä myös alkueläintartuntoja mm. giardiaa ja kissoilla toisinaan myös tritrichomonasta.

Koiran yleisimmät sisäloiset ovat: suolinkainen, hakamato, piiskamato ja heisimato.
Kissoilla tavataan yleisimmin suolinkaisia ja heisimatoja.

Loistartunnan oireita:

Kuten mainittu loistartunta saattaa olla täysin oireeton. Yleisimpinä oireina havaitaan spagettimaisia suolinkaisia oksennuksessa sekä peräaukon ympärillä ja/tai ulosteessa spagettimaisia tai riisinjyvämäisiä loisten jaokkeita.

Yleisoireina saatetaan havaita turkin kiillottomuutta, ripulia, laihtumista (usein lisääntyneestä ruokahalusta huolimatta paino ei nouse), oksentelua ja vatsan ”pömpöttämistä” (pennut, epämääräistä yskimistä ja tulehduksia yleiskunnon heikkenemisen seurauksena.

Loishäätö:

Nykysuositus on, ettei varsinkaan aikuisille lemmikeille annettaisi turhia loislääkityksiä, vaan loishäädön (madotuksen) tarve tulisi selvittää tutkimalla ulostenäytteestä sisäloiset. Sisäloistutkimukseen kerättän ulosteet kolmelta perättäiseltä päivältä ja lähetetään tutkittavaksi. Omistaja voi tehdä tämän itsekin esim. Movet laboratoriossa
Varsinkin koiran pennut, kantavat, ulkona vapaasti liikkuvat lemmikit, metsästyskoirat ja ulkomailla paljon matkustelevat eläimet lääkitään edelleen tavallisimmin ilman ulostenäytetutkimuksia.

Verinäyte

Ennen verinäytteenottoa eläin tulisi pitää paastolla 8-12 tuntia. Tuona aikana ei siis saa antaa ruokaa, mutta vettä voi antaa.

Joissakin kontrolliverinäytteissä tästä käytännöstä saatetaan poiketa, mutta näihin annetaan ohjeet vastaanotolta kontrolliaikaa varattaessa.

Virtsanäyte

Virtsanäyte voidaan ottaa lemmikiltä joko kotona tai vastaanotolla. Kotona virtsanäyte pyritään ottamaan mahdollisimman puhtaasti eli mm. likaiset karvat on hyvä suihkuttaa / puhdistaa ennen näytteenottoa. Lisäksi tulee välttää roskien joutumista näytteeseen, sillä ne haittaavat tnäytteen tulkintaa ja saattavat jopa estää tutkimisen.

Virtsanäyte otetaan kotona puhtaaseen lasi- tai muoviastiaan esim. puhdas ja kuiva pakasterasia käy hyvin. Koska jotkut lemmikit lopettavat virtsaamisen, kun niiden peräpäätä lähestyy, voi virtsanäytteen keräämisessä käyttää apuvälineenä keittäen desinfioitua kauhaa tms. pitkävartista astiaa, jolloin näyte voidaan ottaa lemmikkiä häiritsemättä.

Näyteastiaan kannattaa laittaa eläimen ja omistajan nimi. Virtsanäyte olisi suotava saada otettua niin, että virtsa olisi ollut rakossa mahdollisimman kauan, mieluiten yli 4 tuntia.

Kissalta virtsanäytteen otto on toisinaan haasteellista. Mikäli kissa ei suostu virtsaamaan suoraan näyteastiaan, voi hiekkalaatikon peittää tuorekelmulla ja ottaa näyte kelmun päältä. Lisäksi voi kokeilla, josko kissa virtsaisi huolellisesti puhdistettuun ja keitetyllä vedellä desinfioituun paljaaseen astiaan, jonka pohjalta näytteen voi kerätä. Vastaanotolta on myös saatavilla erityisiä rakeita kissan virtsanäytteen ottoon.

Lemmikiltä kotona otettu virtsanäyte tulisi pyrkiä tuomaan tutkittavaksi mahdollisimman pian luotettavien tutkimustulosten saamiseksi. Lyhytaikaisesti näytettä voi säilyttää jääkaapissa (< 2 tuntia).

Mikäli virtsanäytteen otto kotona ei onnistu, näyte otetaan vastaanotolla. Lemmikki tulisi pitää virtsaamatta ainakin 4 tuntia ennen toimenpidettä.

Ulostenäyte

Ulostenäytetutkimuksia tehdään satunnaisesti mm. sisäloisten (”matojen”) toteamiseksi sekä joissakin ripulitapauksissa. Luotettava ulostenäytetutkimus edellyttää ulostenäytteiden keräämistä kolmena peräkkäisen päivänä, jolloin jokaisesta lemmikin tuona aikana tekemästä ulosteesta otetaan näyte esimerkiksi muovipurkkiin / pussiin. Näytteet säilytetään jääkaapissa.